Noniin, mulle siis tuli kuin tulikin se flunssa sitten kuitenkin. Koko viikko on mennyt ihan harakoille kun oon vaan kotosalla lepäillyt ja yrittänyt parantua... Eipä se oikeen oo onnistunut, edelleen menee päivät niistäessä. Viikonlopulle on kuitenkin onneksi jotain ohjelmaakin, että pääsee vähän pois täältä neljän seinän sisältä! Ei mulla nyt kummempia, yritän postata sitten vaikka viikonlopun jutuista ensi viikolla vähän paremmin. Hyvää viikonloppua kaikille :)
Tässä vielä meidän koko vaellusporukka sunnuntailta :)
Taas on yksi mahtava viikonloppu takana! Ja enää kuusi viikonloppua edessä ennen Suomea, huii! Ostin siis viimeviikolla mun lennon, joka on 8. toukokuuta eli torstaina tasan 6 viikon päästä.
Perjantain kuvasaldo on tässä! :D
Mutta katotaas nopeesti mitä mä tein viikonloppuna. No, perjantaina sain heti herättyäni huonoja uutisia, kun M:lla särki korvaa, joten se jäi kotiin ja mun päivän työtunnit tuplaantui... Onneksi M:n ukki tuli pelastamaan mut puoliltapäivin ja vei pojan mukanaan, jee! Vaikka ei sillä, ihan kivaa meillä oli ne 4 h mitkä olin töissä, mutta hyvä ettei kuitenkaan koko päivää tarvinnut olla. Illalla näin Kristiinaa keskustassa meidän perinteisen perjantaiaktiviteetin eli El Tigren parissa. Kun oli masut täynnä, pyörittiin muutamia tunteja ympäri keskustaa, ennen kuin tavattiin Sanni ja mutkien kautta päädyttiin joihinkin ihmeellisiin elektromusabileisiin. Siellä ei kauaa viihdytty, mutta kello oli jo niin paljon, että päätettiin vaan lähteä kotiin... Lauantai menikin sitten univelkoja pois nukkuessa ja sunnuntaihin valmistautuessa.
Eilen, sunnuntaina, oli nimittäin herätys klo 6.30, sillä ysiltä starttasi keskustasta meidän bussi pohjois-Madridiin vuorille! Mentiin siis tälle vaellukselle Hiking in Madrid -nimisen järjestön kautta, ja mukana oli yhteensä noin 60 ihmistä eli koko bussilastillinen, sekä yksi koira :D Ajettiin siis vajaa tunti pohjoiseen, missä bussi jätti meidät pieneen, ränsistyneeseen kylään nimeltä Patones de Abajo. Sieltä sitten noustiin kävellen vähän ylemmäs toiseen pikkukylään, nimeltään Patones de Arriba (tai Manos Arriba (eli kädet ylös!), kuten meidän oma versio meni...). Se oli ihan söpö pikkupaikka vuorten välissä, turistien suosiossa selvästi, koska siellä oli ravintoloita melkein joka rakennuksessa! Tuo meidänkin vaeltama Patones de Arriban reitti on nimittäin yksi tunnetuimmista reiteistä tuolla.
Siellä kaukana horisontissa näkyy Madridin pilvenpiirtäjätkin!
Siinä aamupäivällä lähdettiin sitten nousemaan erään vuoren huipulle (Cancho Cabeza, 1244 metriä korkealla). Välillä oli suht tasaista nousua sellaista ihan kunnon hiekkatietä pitkin, mutta toisinaan nousu muuttui tosi jyrkäksi ja raskaaksi! Kyllä siinä jaloille ihan kunnon workoutin sai :D Muutaman tunnin vaeltamisen jälkeen saavuttiin sinne huipulle, mistä oli tosi upeat näköalat järvelle, mutta TODELLA kylmä tuuli! Kaikilla oli tosi kylmä, kun ensin oltiin hikoiltu ja sitten jäädyttiin ja käsistäkin meni melkein tunto. Hrrrrr. Syötiin siis nopsasti eväitä, ennen kuin alettiin laskeutua takaisin alas. Alastulokaan ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaan meidän piti hyppiä sellaisen puron yli ja väistellä piikkipuskia (mulla on naarmuja siitä käsissä ja jaloissa, hyvä ettei vaatteetkin revenneet!). Alas tullessa oltiin kuitenkin suurimman osan ajasta auringonpaisteessa, joten kylmä ei enää ollut ja muutenkin oli tosi mukavaa, kun ei ollut enää niin rankkaa kuin nouseminen. Alas päästyämme hengattiin vielä vähän aikaa Patones de Arriban kylässä, ennen kuin palattiin bussille ja lähdettiin kotia kohti.
Kaikkiaan oli superkiva päivä ja vaellus! Oli tosi palkitsevaa kun rankan vaeltamisen jälkeen näki näitä upeita maisemia, jollaisia ei kyllä Suomessa ole mahdollisuuttakaan nähdä. Lisäksi reitillä oli mukana porukkaa ihan joka puolelta maailmaa, niin Afrikasta kuin Jenkeistäkin ja Aasiasta myös, sekä tietysti eri puolilta Eurooppaa. Kotiin tullessa oli kuitenkin melkoinen väsymys 7 tunnin vaeltamisen jälkeen! Ja viime yönä mä heräsinkin sitten inhottavaan kurkkukipuun, joka jatkuu edelleen... Mä nyt toivon, ettei tästä kehkeydy mitään kunnollista flunssaa! Joka tapauksessa, kivaa viikon alkua kaikille :)
Hola! Huh, en ookaan hetkeen kirjoitellut mitään tavanomaisia kuulumisia! Elikkä tiivistettynä, viime viikonloppu meni lähinnä syödessä... Perjantaina Kristiinan kanssa jogurttijädeä ja El Tigreä, lauantaina ensin shoppailua ja sitten suomityttöjen piknik joen rannassa (ja samalla projekti rusketuksen jatkamista, mikä muuten tuottaa tulosta, koska eilen A sanoi mun jo ruskettuneen!) ja sunnuntaina tuttuun tapaan 100 montaditos. Nam nam :D
Sunnuntaiaamuna vääntäydyin myös ylös sängystä ennen aamuseiskaa ja kattelin formulaa! Se kannatti, sillä paras voitti ;)
Tää viikko on mennyt aika tavallisesti. Jotkut päivät on tosi kivoja, kuten eilinen, kun kaikki vaan sujuu mukavasti. Tänään lähdin (taas) shoppailemaan, itse asiassa samaan paikkaan kuin lauantainakin, eli Madridin alunperin suurimpaan ja vanhimpaan ostoskeskukseen La Vaguadaan. Mä pääsen sinne täältä meiltä suht kätevästi, ja jotenkin tykästyin siihen muutenkin. Kaikki kaupat mitä voi tarvita (paitsi Primark!) ja monia ravintoloita ja jotenkin vaan tosi viihtyisä ja nätti paikka.
Mun 6kk-jogurttijäde tiistailta!
Kevät!!
Nyt iltapäivällä sain vihdoin (!!) aikaiseksi tehdä yhteishaun, wuhuu! Sainpahan senkin pois päiväjärjestyksestä. Myös ennakkotehtävät alkaa olla hyvällä mallilla. Oon kyllä niin älyttömän tyytyväinen, kunhan saan nämä kaikki koulujutut pois mielestä ja to do -listalta. Pääsykokeisiin lukemisen ajattelin aloittaa vasta sitten Suomessa, tuskinpa siitä täällä mitään tulisikaan, kun noiden ennakkotehtävien vääntäminenkin on ollut niin tukalaa.
Huomenna alkavalle viikonlopulle onkin jo joitakin kivoja suunnitelmia, ollaan nimittäin lähdössä vuorille vaeltamaan sunnuntaina! Sitä oonkin suunnitellut oikeastaan siitä lähtien kun tänne syyskuussa tulin ja aloin ihastella noita horisontin vuoria. Mutta siitä sitten lisää ensi viikolla! Mukavaa viikonloppua kaikille :)
Tänään 18.3. tulee mulla kuluneeksi tasan puoli vuotta Espanjassa (joululoma miinustettuna)! Kliseisesti täytyy sanoa, että aika on mennyt tosi nopeesti, mikä on ihan totta kyllä, kun kokonaisuutta katsoo. Vastahan oli syyskuu ja mä tulin tänne ekaa kertaa! Joskus, esim. viime viikolla tuntui, että aika menee h i t a a s t i. Välillä kun arkipäivät on niin samanlaisia keskenään, niin se varmaan tuo sellaisen tunteen, kuin aika ei edes kuluisi. Joka aamu vien M:n kouluun, päivällä keksin jotain tekemistä, iltapäivällä haen M:n koulusta ja illalla autan läksyissä ja opetan enkkua ja siinä se. Seuraavana päivänä taas alusta. Tietysti joka päivä on vähän erilainen kuin edellinen, joskus M kiukuttelee ja mulla kiehuu, toisinaan taas vaan naureskellaan ja kaikki menee hyvin.
Musta tuntuu, että mulla kesti tosi kauan sopeutua tänne. Se on asia, jonka oon tajunnut vasta nyt! Tavallaan vasta joskus marras-joulukuun vaihteessa aloin ehkä olla kunnolla sopeutunut tänne ja tähän elämään. Täällä on kuitenkin kaikki niin erilaista kuin Suomessa, erilaisempaa kuin edes vois kuvitella. Kaikki rytmit ja ihmisten luonteet ja reaktiot jne jne on ihan erilaisia. Sitten tuli joululoma, joka katkaisi kaiken ja tammikuu oli maailman rankin kuukausi, kun kaikki piti tavallaan aloittaa taas alusta. Vaikka kaikki olikin tuttua täällä, niin silti kaikki oli ihan vierasta, jotenkin jopa vieraampaa kuin alunperin tänne tullessa. Varsinkin, kun joululomalle mennessä sopeuduin Suomeen varmaan sillä hetkellä kun lentokoneen pyörät osui maahan. Tuntui niin kuin en poissa olisi ollutkaan, ja olin super onnellinen että sain olla taas kotona rakkaiden luona. Se oli sitten suuri kontrasti siihen, miten pahaa teki lähteä takaisin tänne ja sopeutua uudelleen. Tänne se sopeutuminen ei tosiaan tapahtunut yhtä äkkiä.
Onneksi mä jaksoin kuitenkin taistella, ja onnistuinkin sopeutumaan uudestaan lopulta enkä luovuttanut. Siitä lähtien elämä on ollut kyllä aika makeaa, varmasti parasta koko tänä aikana täällä. Oon vihdoin tajunnut miten onnekas olen, kun oon päässyt näin kivaan perheeseen ja saanut niin ihania ystäviä ja päässyt tutustumaan näin mahtavaan kaupunkiin. Samalla oon kuitenkin myös tiennyt, ettei tämä ole lopullista, vaan mun Espanja-vuoden loppu häämöttää ja kohta on aika jo pakata laukut ja suunnata Suomeen. Välillä paluu ahdistaa, koska tiedän, ettei sitten ole enää paluuta tänne tähän elämään. Suurimman osan ajasta kuitenkin oon ihan tyytyväinen siihen, että pääsen takaisin kotiin.
Kyllä tässä puolen vuoden kohdalla alkaa kuitenkin olla jo kurkkuaan myöten täynnä tätä au pair -hommaa, tai ainakin mä alan olla! Nautin tosi paljon mun vapaa-ajasta ja viikonlopuista erityisesti, mutta työt alkaa kyllästyttää ja tuntuu pakkopullalta. Onhan tääkin välillä ihan kivaa, mutta ei kyllä ikinä tule sellaista fiilistä, että "ahh mä rakastan mun työtä!". Eniten tässä kaikessa tympii täällä toisten nurkissa asuminen - se, kun tämä paikka on mulle samalla olevinaan sekä koti että työpaikka, muttei sitten lopulta oikein kumpikaan. Vaikka osaankin olla täällä jo aika rennosti, esim. voin vaan mennä olkkariin istumaan ja avata telkkarin tai hakea jääkaapista mitä tahdon, niin ei tää silti ole koti. Koti on paikka, missä voi vaan maata sohvalla just niin kauan kuin huvittaa, olla koko päivän kotona jos ei kiinnosta lähteä mihinkään, syödä just sellaista ruokaa mitä rakastaa, käydä saunassa, viettää aikaa oman perheen ja kavereiden kanssa, jne. jne. jne. En tarkoita, että tässä host-perheessä olisi jotain vikaa, en todellakaan. Lisäksi tykkään tästä meidän asuinalueesta tosi paljon ja viihdyn täällä. Mulle koti vaan on Suomi ja meidän omakotitalo keskellä ei mitään. Oon myös miettinyt, että ehkä en tunne täällä oloani kotoisaksi, koska tiedän, että pian oon jo lähdössä täältä enkä oo tulossa (samalla tavalla) takaisin.
Ihan varmasti kuitenkin jään kaipaamaan tätä host-perhettä, edes pikkuisen. Vaikkei me nyt mitään superläheisiä ollakaan, niin tullaan kuitenkin tosi kivasti juttuun ja mun on ollut hyvä olla täällä näiden luona. Lisäksi mä jään varmasti kaipaamaan mun vapaa-aikaa todella paljon. Täällä kun tätä vapaata aikaa on todella paljon, mistä oon super onnellinen! Suomessa kun menee töihin ja/tai kouluun, niin vähenee kyllä vapaa-aika huomattavasti... En mä voi enää vaan nauttia näistä pitkistä ja huolettomista vapaa-ajoista päivisin ja täysin vapaista viikonlopuista, vaan mun täytyy lukea pääsykokeisiin ja käydä sellaisissa, hakea töitä ja (jos niitä saan) käydä töissä.
Lisäksi jään kaipaamaan Madridia ihan valtavasti. Musta tuntuu, että joka päivä rakastun Madridiin entistä enemmän. En ole oikeastaan kertaakaan epäillyt, valitsinko oikean kaupungin. Kyllä valitsin. En olisi voinut paremmin valita, kuten espanja-Rkin mulle sanoi! Täältä löytää aina tekemistä ja kavereita, ihmiset on tosi ystävällisiä ja avuliaita, kaupungin on oppinut tuntemaan nopeasti, tää ei ole liian turistikohde vaikka kyllä keskustassa aina turisteja riittää, kadut ja rakennukset on kauniita, aina löytää jotain uutta... Ei tähän oikein edes voi kyllästyä!
Nyt on kyllä sellanen olo, että jos tarjottaisiin uutta au pair -hommaa, niin en kyllä todellakaan tähän enää ryhtyisi toistamiseen! Kyllä tää yksi kerta riittää. Once in a lifetime. Onhan tää todella helppo ja yksinkertainen tapa päästä kokeilemaan vähän erilaista elämää ulkomailla ja itsenäistymistä ja saada mahtavia kavereita ja kokemuksia. Oli yksi parhaista päätöksistä ikinä lähteä tänne, mutta mulle tämä yksi kerta vaan riittää.
Nyt mun täytyisi päättää, mitä haluan elämälläni tehdä tämän jälkeen, ja sekös ahdistaa. Yksi suurimmista syistä, miksi lähdin au pairiksi, oli että jotenkin ruusuisesti kuvittelin löytäväni itseni/tulevaisuudenhaaveeni tms. tämän vuoden aikana. No enpä vaan olekaan löytänyt ja puoli vuotta on kulunut ja olisi ihan oikeasti haettava kouluun. Tavallaan musta tuntuu, että on mulle joitakin asioita täällä ollessa selkiytynyt, esim. se, etten todellakaan haluan muuttaa ulkomaille opiskelemaan. Meillä on Suomessa niin hieno ja vieläpä ilmainen koulusysteemi, että olisi ihan typerää lähteä ulkomaille ja maksaa tili miinukselle kaikista lukukausimaksuista yms. Lisäksi vaan haluan nyt asua Suomessa, kun se on kuitenkin se koti mulle. Toisaalta taas mun ajatukset on menneet entistä enemmän mutkalle ja umpisolmuun. Tiedän kyllä, mihin aion hakea tässä viikon sisällä, mutta ei mulla ole aavistustakaan, haluanko niitäkään oikeasti. Ne on vaan sellaisia "no katotaan nyt" -valintoja.
Vaikka aika hölmöä nyt näistä stressailla, mulla on kuitenkin rutkasti aikaa päättää mitä mä oikeasti haluan. Oonkin oikeastaan aika onnellisessa asemassa ollessani täällä kaukana tämän vuoden stressaavimman ajan, koska ei täällä tule sellaista yhteishaku/kesätyö-ahdistusta kuin Suomessa joka vuosi. Täältä katsottuina ne asiat vaikuttaa aika kaukaisilta, vaikka tiedostankin, että mun ekat korkeakoulupääsykokeet on kahden kuukauden päästä. Innolla odottelen siis sitä stressiaaltoa, joka mun yli pyyhkäisee, kun Suomen puolelle taas saavun!
Tästä postauksesta taisi kyllä jossain vaiheessa kadota punainen lanka ihan kokonaan, jos sellaista edes oli alkujaankaan. No, kunhan jotain nyt höpöttelin mun ja Madridin puolivuotispäivän kunniaksi. Eikä se mitään, jos kukaan ei jaksanut lukea, onpahan kuvia katseltavaksi (mun viimeviikkoiselta aamukävelyltä, täällä kukkii kirsikkapuut) ja musiikkia kuunneltavaksi (pari mun tän hetken kuunnelluinta biisiä täällä)! Tää onkin mun ja Madridin tokavika kuukausipäivä, hui... Joo, ei nyt muuta, kivaa kevään odottelua kaikille!
Huuuh, onpahan mennyt viikko hitaasti! Melkein aina tuntuu, että arkikin menee ihan siivillä, mutta ei tällä viikolla. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta onneksi on vihdoin viikonloppu ihan kulman takana!
M:n tekemä käsikoru! Noita se on nyt viikon verran tehnyt ihan tauotta...
Tällä viikolla meillä on syöty paljon suomiruokaa! Ensin maanantaina mä tein lohikeittoa, josta ainakin ite tykkäsin ja A:kin sanoi tykkäävänsä (vaikka se nyt aina sanoo tykkäävänsä kaikesta mitä teen), M taas ei suostunut syömään, kun oli niin outoa ruokaa :D M:n pyynnöstä kuitenkin tein sitten taas keskiviikkona makaroonilaatikkoa, jota syötiin myös eilen. Se on kuulemma parasta ruokaa mitä maa päällään kantaa! Hyvin samanlainen on siis makuaisti lapsilla niin Suomessa kuin Espanjassakin, kun molemmissa maissa pienten lempiruokaa on makaroonilaatikko :D Mun ketsuppikoulutus on myös mennyt näille viimein perille, yleensä me ei syödä ketsuppia oikein minkään kanssa, mutta makaroonilaatikon kanssa nää on nyt oppineet sitä käyttämään. Vaikkakin ekalla kerralla kun tein makaroonilaatikkoa ja laitoin itelleni reilusti ketsuppia, niin nuo vaan kattoivat nenää nyrpistellen että miksi sä teet noin! Haha!
Starbucks-tauko shoppailun lomassa
Ostoksia
Ruuanlaiton lisäksi mua on tällä viikolla puraissut shoppailukärpänen. Alkuviikosta meidän outlet-Adidaksella oli ihan hulluja tarjouksia, ja löysinkin sieltä melkein tyhjiksi ostetuista rekeistä yhden t-paidan hintaan 12 e (alkuperäinen hinta 40 e). Eilen tein vaelluksen Plaza Nortelle, joka on siis tässä parin kilsan päässä meiltä, mutta mun harmiksi esim. H&M ja pari muuta liikettä oli siellä remontissa. Löytyi kuitenkin pari juttua, t-paita Zarasta 8 e, ballerinat Blancosta 13 e ja juoksuhousut Carrefourista kympillä! Ostin kans vihdoin aurinkorasvan kasvoille, etten täällä kevätauringossa käristä itteäni. Siihen upposi mukavat 15 euroa, mutta onpahan nyt "laadukas" SPF30 rasva, kunhan vaan muistaisin käyttääkin sitä!
Moikka! Mulla oli tosi mukava viikonloppu! Eikä varmasti vähiten siksi, että täällä oli koko viikonlopun aivan mahtava lämmin ja kesäinen, aurinkoinen ilma. Jokaisena päivänä päästiin varmaan siihen +20 asteen kieppeille ja auringossa tuli ihan kuumakin! Jipii :)
Perjantaina illalla näin Kristiinan kanssa espanja-R:ää ja mentiin El Tigreen syömään. Siellä on periaatteena, että ostetaan vain juomat (n. 2 - 3 euroa/kpl) ja siinä sivussa saadaan myös ruuat. Meitä oli siis kolme tyttöä ja saatiin kaksi ihan kukkurallista lautasellista tapasta! Leipää, paellaa, lohkoperunoita, croquetas... ja kaikki vielä tosi hyvää! Myöhemmin meidän seuraan liittyi vielä yksi kalifornialainen tyttö ja mentiin istumaan terassille eikä edes jäädytty, vaikka oli jo pimeää.
Lauantaina oli herätys soimassa, koska lähdettiin suomiporukalla päiväreissulle Aranjueziin! Pienten mutkien kautta löydettiin oikea bussi, maksettiin muutama euro ja reilun tunnin päästä oltiin perillä pikkukaupungissa n. 40 km Madridista etelään. Siellä oli (jos mahdollista) vieläkin lämpimämpää ja aurinkoisempaa kuin Madridissa! Vaikkei kuninkaan palatsin ja puutarhojen lisäksi juuri nähtävää ollutkaan, niin meillä oli tosi ihana päivä. Leikittiin kunnon turisteja järkkäreiden kanssa ja ostettiin kaupasta lounas kolmelle alle kympillä (pasteijoita, kilo mansikoita, limut, jätskiä) ja asettauduttiin piknikille eräälle puistonpenkille, joka oli sattumalta ihan poliisiaseman edessä. Oli tarjolla siis sekä ruokaa, että silmänruokaa, kun nuoret ja komeat poliisit ravasivat eestaas ihan meidän edessä :D
Sunnuntaina alkoikin jo väsymys painaa ja nukuin myöhään, mutta lähdettiin sitten kuitenkin Kristiinan kanssa lounaalle 100 montaditokseen euron päivän kunniaksi ja haettiinpa vielä jogurttijätskit jälkkäriksi. Saatiin muuten odottaa syömään pääsemistä 100 montaditoksessa noin tunti, ensin pöytää terassilta jonotettiin nimittäin puoli tuntia ja sitten ruokia toiset puoli tuntia. Mutta mikäs siinä auringossa odotellessa! Myöhemmin tavattiin vielä nopeasti Sannia ja paria ranskalaista, ennen kuin oli aika lähteä kotia kohti.
Nyt sitten uuteen viikkoon, hurraa... No, johan maaliskuu tulee tällä viikolla puoleen väliin, ihan hullua miten nopeasti aika kuluu! Tänään on ohjelmassa ainakin perinteisen suomalaisen lohikeiton väsääminen hosteille, nähtäväksi jää miten maistuu. Hasta luego!
Pakko heti alkuun hehkuttaa, että TÄÄLLÄ ALKOI KESÄ! Torstaista lähtien pitkälle ensi viikollekin asti pitäis olla sellaset 17 - 21 astetta ja aurinkoa joka päivä, wuhuu! Ihanaa, vaikka tää ei kyllä yhtään lisää mun motivaatiota AMK:n ennakkotehtävien tekemisen suhteen...
Vähän huonoja kuvia sieltä karnevaalista, kun tuolla aidan takana oli ainoastaan paikkoja mistä oikeasti näkikin jotain. Mutta kaikilla luokilla oli siis oma teemansa ja tanssi/esitys siitä, esim. M:n luokalla oli Liisa Ihmemaassa.
Maanantaina oli vielä ihan super kylmä, tai lähinnä tuulinen, päivä. M:n koululla piti olla viimeviikolla karnevaaliesitys, mutta se siirrettiin "sateen uhan" takia siis tälle viikolle, joten maanantaina menin pojan pyynnöstä sitä katselemaan. Puolessa tunnissa mä olin jo ihan jäässä, vaikka päällä oli t-paita, neuletakki, huppari ja tuulitakki ja huivi ja olo kuin michelinmiehellä. M:n ryhmän esityksen jälkeen pääsinkin onneksi A:n kyydillä kotiin hetkeksi lämmittelemään! Ne tuulenpuuskat oli oikeasti ihan hulluja, mun sääsovelluksen mukaan 8 tai 9 metriä sekunnissa, mutta varmaan enemmänkin aina välillä.
Muuta erikoista ei sitten oikeen ookaan tapahtunut, tiistain ja keskiviikon aikana kävin kaupoilla pyörimässä, välttelin ennakkotehtäviä ja lopulta myös tein niitä, kun en keksinyt enää mitään muutakaan :D Torstaina lähdin melkein koko vapaa-ajaksi Madridiin Kristiinan kanssa haahuilemaan ja terassilounaalle kesän kunniaksi! Kaikkia varmaan kiinnostaa, mutta pakko mainita, ettei tällä kertaa menty mihinkään tutuista ja turvallisista vaan Lemongrassiin, josta saa erilaisia nuudeli- ja kasvis-liha-sekoituksia. Hyvää oli ja aurinkoisella terassilla viihdyttiin oikein mainiosti! Otettiin myös parit kunnon turistikuvat, kun ei ole ennen tullut poseerattua tuon Madridin symbolin elikkä karhupatsaan kanssa, saati sitten nollakilometrin, josta siis mitataan kaikki etäisyydet Espanjassa. Aika vastahakoisesti lähdettiin lopulta takaisin työpaikalle, kun paljon mieluummin olisi vaikka koko päivän vaan kierrellyt tuolla aurinkoisessa keskustassa!
Nyt onkin jo perjantai, jipii! Viikonlopullekin on jo jotain kivoja suunnitelmia, mutta niistä myöhemmin lisää. Buen fin de semana a todos eli hyvää viikonloppua kaikille!
.JPG)
.JPG)
.JPG)
