Harmaa päivä

Moikka! Tänään mä lintsasin kielikoulusta, koska halusin välttämättä mennä bussilla ja jouduin oottamaan sitä melkein puol tuntia, joten olisin myöhästynyt anyway. Okei, oisin voinut mennä myöhässä mutta mä vihaan myöhästymistä niiiin paljon etten sitte mennyt. Eikä mua nyt erityisesti ees huvittanut mennä sinne tunnille.

Näkymiä bussimatkalta sumuiseen ja sateiseen Madridiin

Pilvenpiirtäjistäkään ei näkynyt edes puolia sumun takia!

En ookaan tainnut tänne vielä kirjoitella, että meinaan (varmaan helmikuussa) lopettaa tuon kielikoulun, koska mulla ei ole yhtään motivaatiota. Aina kielikoulupäivinä herään ajatellen "voi ei, pitää mennä tunnille, ei huvita" ja sitten vaan joko pakotan itteni menemään sinne tai lintsaan. Lisäksi mun pitää maaliskuussa alkaa tehdä esitehtäviä yhteen kouluun, johon haen ja jossain vaiheessa myös lukea pääsykokeisiinkin. Ne nyt on vähän sivuseikkoja, mutta kyllä nekin tietysti vaikuttaa. Haluan kuitenkin pystyä elämään mun viimeiset kuukaudet täällä mahdollisimman täysillä, en koko ajan nenä kiinni kirjassa istuen. Toisaalta varmaan kans yksi syy, miksi oon menettänyt kiinnostuksen tuohon kielikouluun, on ettei se haasta mua yhtään. Lukiossa totuin kielten opiskelussa sellaiseen rääkki-tahtiin, että pahimmillaan edellisenä iltana piti (varsinkin espanjan suhteen) opetella kymmeniä ja kymmeniä uusia sanoja seuraavan aamun koetta varten. Se haastoi mut, ja mä jaksoin opiskella, koska halusin voittaa ne haasteet.

Kun taas nyt... no, meidän kielikoulu on ihan hyvä ja oonkin sitä monille suositellut, hintaansa nähden oikeinkin hyvä. Mutta mulla on siinä vaan se ongelma, ettei se haasta mua ollenkaan. Tähän mennessä ollaan kerrattu vaan samoja asioita, joita käytiin jo lukiossa, mikä on tietysti hyvä, koska enhän mä niitä osaa. Silti mä tunnen tarvitsevani joka viikko myös jonkin uuden jutun, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Alussa ope sanoi meille, että meillä tulee olemaan sanakokeita tms. parin viikon välein ja joka kuussa pitää lukea väh. yksi espanjankielinen kirja, mutta kumpikaan ei ole toteutunut. Yhtään koetta ei ole ollut, läksyjen tekemättä jättäminen ei haittaa ("ei mitään, tee vaan seuraavalle tunnille", perus espanjalaiset!) jne. Ensin ajattelin, että jes, rentoa opiskelua, mutta ehkä se ei sitten sovikaan mulle! Lomalla mun piti tehdä kasa tehtäviä, mutta niitä ei ole edes kyselty tai tarkistettu, lisäksi piti lukea kirja, en ymmärtänyt siitä juuri mitään, joten jätin lukematta, ope sanoi, että antaa mulle "el próximo día" jonkun toisen kirjan luettavaksi. No, yhteenvetona kaikesta tästä ajattelin, että voisin käyttää sen 50e/kk johonkin muuhun, joka saa mut enemmän innostumaan kuin koulu tällä hetkellä.

Telefónica

Nojoo, kuitenkin, käytin siis pari tuntia keskustan kaupoissa pyörien, mutten kuitenkaan ostanut mitään vaikka houkuttikin. Iltapäivällä näin belgia-Y:tä (joka oli taas myöhässä, oon tosin jo tottunut siihen, meidän keskustelu alkaa aina samoilla sanoilla: "I'm so sorry I'm late!" "No, don't worry, it's fine!"). Mentiin tsekkaamaan Telefónica-rakennuksessa olevat kaksi näyttelyä: telekommunikaation historia ja valokuvanäyttely. Mulle mielenkiintoisempi oli tuo valokuvanäyttely, en oikein ikinä saa aikaiseksi sellaisissa käydä, mutta käydessäni aina muistan miten paljon iloa siitä saakaan! Kohokohta oli kyllä, kun siellä oli peräti kahden suomalaisvalokuvaajankin kuvia! Y ihmetteli, miten osaan pelkästä valokuvaajan nimestä päätellä, että kyseessä on suomalainen henkilö :D

Vasemmalla iPhone 4 ja oikealla hieman vanhempia puhelinmalleja :D

Ja jotain vielä vanhempaa!

Y myös kertoi mulle, että on nyt tavallaan päättänyt lähteä kotiin helmikuun lopussa, koska ei vaan ole enää loman jälkeen sopeutunut tänne. Sen tarvitsee enää puhua hostmomin kanssa ja odottaa, että löytävät uuden au pairin. Kyllä mä tavallaan ymmärrän, koska Y:lla on esim. poikaystävä kotona odottamassa, ja aika suuri osa sen kavereista lähtee jo parin viikon päästä kotiin, joten ei ihmekään jos siinä haluaa jo itsekin lähteä. Mun belgialaisella kaverilla ei myöskään ole mikään helpoin työ, koska hän asuu yksinhuoltajaperheessä ja joutuu siis tekemään tosi paljon kotitöitä ja babysittingia yms. Oon myös huomannut, että Y:n into on vähitellen laantunut eikä hän ole enää yhtä innokas ja iloinen ja onnellisen oloinen kuin pari kuukautta sitten. Tosi haikeeta vaan, koska Y oli mun eka kaveri täällä, eka johon tutustuin, eka jolle kerroin mun vaikeista hostperhetilanteista ja perheenvaihdosta yms. Y on myös maailman huolehtivaisin ja kiltein ihminen, joten tosi ikävää ettei me enää voida kovin kauaa toisiamme nähdä näin viikottain!

Ilta meni tänään kans ihan kivasti, postissa tuli viimeinen osa mun joululahjasta M:lle, ja enkun tunti kuluikin siis This is Finlandin parissa. M tykkäsi onneksi kovasti, vaikka kirja onkin noin pienelle vielä vähän vaikea ymmärtää. Myös host-vanhemmat tykkäsivät ja ihmettelivät saunojen määrää Suomessa suhteessa asukaslukuun (2 miljoonaa saunaa 5 miljoonalle ihmiselle!).

Eipä mulla nyt muuta, oon näköjään liekeissä tän postaamisen kanssa, 2 päivää/2 postausta, jee :D Nyt nukkumaan, buenas noches a todos!