Un mes en Madrid

Hola! Mun ja Madridin kuukausipäivän kunniaksi listasin vähän asioita, joita Suomesta kaipaan, sekä juttuja, joita en niinkään ikävöi. Näitä olisi varmasti paaljon enemmänkin, mutta tässä nyt joitain mieleen tulleita.

Kaipaan...

• mun rakkaita: perhettä, sukulaisia, kissaa, ystäviä
• omaa huonetta ja täydellistä omaa rauhaa (täällä mun huone ja osa mun vaatekaapeista toimii myös varastotilana, joten täällä ravataan jatkuvasti)
• ruokia (karjalanpiirakat, kunnollinen leipä!!, jauheliha...)
• asioiden toimivuutta
• vihreyttä (okei, ei Suomessakaan nyt kovin vihreetä ole syksyllä, mutta täällä maisema on ihan kuivaa kellertävää heinää vaan ja tietysti asvalttia)
• rauhallista liikennekulttuuria
• talon ulkopuolella siisteyttä (onhan Suomessakin kaduilla roskia, mutta täällä on oikeasti kaikki kadunvarret tosi sotkuisia, on koirankakkaa, tyhjiä pakkauksia, mainoslappusia, muoviroskaa jne. jne.)
• SAUNAA, vaikka en Suomessa mikään himosaunoja todellakaan edes ollut

Joo, kuten huomaa, musta on kehittynyt täällä kunnon Suomi-fani. En tosin aiemminkaan kuulunut niihin, jotka valittaa Suomesta ja unelmoi sieltä pois muuttamisesta, mutta jotenkin nyt oon vaan entistäkin ylpeempi joka kerta kun saan sanoa olevani Suomesta ja kertoa kaikkia juttuja meidän maasta ja kumota niitä outoja olettamuksia, mitä ihmisillä joskus on (kuten se, ettei pohjois-Suomessa asu muita kuin joulupukki). On ihan totta, että ulkomailla oppii arvostamaan omaa kotimaataan entisestään.

En kaipaa...

• kylmää ilmaa, mulle tää tällanen 20-25 astetta vielä tämänkin kuun ajan sopii varsin hyvin!
• tuntemattomien / joidenkin ihmisten kylmyyttä (vaikea selittää, mutta esim. kun täällä voi tuntemattomillekin sanoa hola qué tal ja/tai hymyillä eikä sitä pidetä outona)
• kalliita hintoja (vaatteet, ruuat ja juomat (alkoholi!!!), matkustaminen (esim. taksi)...)
• stressiä tulevaisuudesta - täällä oon ekaa kertaa pystynyt olemaan täysin huolehtimatta, mitä haluan opiskella jne.
• huonoa julkista liikennettä mun kotikunnasta ulos (täällä jos haluan mennä Madridiin, voin valita metron, junan tai bussin, kotona tarvitsee aina oman auton)
• sitä miten vaikeaa ihmisiin on tutustua Suomessa, täällä voi tuosta noin vaan sopia tapaamisen jonkun toisen au pairin kanssa ja jos tullaan kivasti toimeen, tavataan toistekin, mutta jos ei, niin sekin on ok ja sitten vaan etitään uusia kavereita joiden kanssa on kivempaa
• sitä ettei tekeminen / tapahtumat ikinä lopu, tuntuu että Suomessa sai aina etsimällä etsiä jotain tekemistä jos tahtoi johonkin mennä ja täällä taas on joka ilta kaikki kaupat auki myöhään, menee leffoja koko ajan, keilauspaikka on auki yömyöhään, pub crawleja on joka ilta jne. Suurkaupungissa asumisen plussapuolia.

Oikeastaan ajattelin ennen lähtöä, että ikävä olisi kaikista vaikein asia tässä au paireilussa. Mutta eipä vaan olekaan. Kertaakaan ei ole tullut minkäänlaista maailmaa kaatavaa ikäväkohtausta, eikä oloa, että haluaisin juuri nyt asua mieluummin Suomessa kuin täällä. Monet sanoo, ettei kannata pitää liikaa yhteyttä kotiin, koska se tekee olon vaan vaikeammaksi. Mulla taas on juuri toisinpäin - mun on paljon helpompi olla, kun tiedän, että kotona kaikilla on kaikki hyvin. Oon pitänyt kotiin yhteyttä joka ikinen päivä, milloin Skypessä, milloin Facebookissa, milloin puhelimella... Jos taas en pitäisi yhteyttä enkä tietäisi mitä kaikille kuuluu, ahdistuisin. Mua ahdistaa nytkin, kun muutamaan tyyppiin en ole kuukauteen ollut yhteydessä, enkä tiedä, mitä niille kuuluu.

Tietysti välillä tulee sellainen olo, että voi kun oisin Suomessa, niin elämä olisi paljon helpompaa. Mutta toisaalta ei täältä helppoutta lähdettykään hakemaan. Vaikka ikävä välillä vaivaakin, niin tää on silti sellainen once in a lifetime -kokemus, etten halua tätä keskenkään jättää. Aika menee kuitenkin tosi nopeasti! Nyt oon ollut täällä jo kuukauden, eli enää noin 9 samanmoista jäljellä. Ja ihan kohtahan mä tuun jo käymään kotona, viimeistään jouluna, eli kolmen kuukauden sisällä! Niin, ja saahan tännekin tulla käymään ;) Tarjolla olisi ilmainen turistiopas ja sata halausta ainakin!

Loppukevennys ettei mee liian vakavaksi :D

Huomenna pääsen vihdoin ulos koko päiväksi, kun ohjelmassa on kielikoulun eka tunti ja belgialaisen Y:n tapaaminen taas pitkästä aikaa. Ei olla nähty kahteen viikkoon, mihin se aika katoaa?!

Terkkuja kaikille ja hasta luego!