Teleférico de Madrid ja muuta

Hola a todos!

Perjantaina täällä oli siis Día de todos los santos eli pyhäinpäivä, joka on Suomessa jostain syystä siirretty lauantaille... No, täällä se tarkoitti vapaapäivää koulusta ja töistä, mutta siitä huolimatta lähes kaikki kaupat yms. olivat normaalisti auki. Me lounastettiin A:n vanhempien kanssa ja illallisellekin tuli vieraita, tällä kertaa M:n parhaan kaverin perhe, joilla oli tosi suloinen noin vuoden ikäinen pikkuinen poika mukanaan! Lopeteltiin illallisen syöminen siinä kahdentoista maissa, mistä menin kyllä aika suoraan vaan petiin :D

Perjantaina iltapäivällä kävin kaupoilla ettimässä talvitakkia (ei löytynyt), ja kun kuuden maissa lähdin takaisin kotiin, oli tämän näköinen taivas. Varmaan yksi näteimmistä, mitä oon ikinä nähnyt!

Lauantaina mä lähdin keskustaan tapaamaan itävaltalaista K:ta, jonka kanssa oltiin sovittu menevämme Teleféricoon. Ei oltu siis ennen toisiamme nähty, ja mä olinkin sitten tyylikkäästi noin 20 min myöhässä tapaamisesta... Menin tällä kertaa yhdistelmällä metro-juna-metro, ja onnistuin vähän sähläämään tuossa junaan vaihtamisessa. Mä niin inhoan myöhästymistä, enkä yleensä ikinä ole myöhässä! Argh. No, kun viimein saavuin paikalle, lähdettiin suunnistamaan meidän määränpäätä kohti. Ostettiin meno-paluu-liput ja noustiin tuollaiseen hiihtohissin näköiseen kopperoon. Oli kyllä todella siistiä! Varokaa vaan kaikki, jotka tulette täällä käymään, raahaan teidät heti ensitöikseni tuonne! Sieltä näki kaupungin silhuetin kyllä niin nätisti. Kuvia oli vähän haastavaa ottaa, kun osa noista ikkunoista oli niin lähmittyjä, ja lisäksi toi koppi heilui ihan kiitettävästi. Tässä kuitenkin kuvituksena joitakin kuvia, livenä on tosin miljoona kertaa siistimpää!

Maisema alkoi muuttua maaseutumaiseksi...

Tällaista systeemiä pitkin siellä mentiin

Casa de Campo, tuolla edessä päin näkyy Parque de Atracciones eli huvipuisto

Varokaa peuroja! Ei kyllä näkynyt :(

Matkalla takaisin päin, siellä näkyy ne pilvenpiirtäjät

Kun päästiin toiseen päähän tätä rataa, eli Casa de Campoon, missä ei kumpikaan oltu aiemmin käyty, niin käveltiin hyvät pari tuntia ympäriinsä. Tosi hassua, kun tuolla oikeesti oli ihan hiljaista (niissä osissa missä ei ollut äänekkäitä lapsiperheitä) ja tosi maaseutumaista, ei olisi uskonut että siinä kymmenen minuutin matkan päässä on miljoonakaupungin keskus, ellei olisi nähnyt niitä pilvenpiirtäjiä horisontissa! Kun alettiin molemmat olla aika väsyneitä jo, otettiin kyyti takaisin päin ja sitten vaan käveltiin vähän lisää ympäriinsä. Päädyttiin Moncloaan, mistä otettiin sitten metro kotiin. Olin kyllä tosi poikki, kun tulin kotiin!

Nyt mä jatkan rauhallista sunnuntain viettoa, mukavaa tulevaa viikkoa kaikille ja paljon haleja Suomeen!