Lähtöfiiliksiä!

Noniin, vuorokauden päästä pitäisi sitten olla jo kotonakotona Suomessa. Hui ja jee! Online check in on tehty ja lennostakaan ei varmaan tule mikään maailman tylsin nelituntinen kun on Sanni matkassa! Laukut on aika lailla pakattu, ongelmana vaan että toinen on tosi täynnä ja toinen ylipainoinen. Niin ollen tää ilta meneekin sitten tavaroita järkätessä ja siirtäessä laukusta toiseen ja laukkuja punnitessa. Ah kuinka mä vihaan pakkaamista!

M on tosi surullinen, että mä lähden. Noin viikko sitten se kyseli vaan että miksi sä lähdet, onko pakko, etkö oikeesti tuu takasin. Nyt se on kuitenkin 'hyväksynyt' sen, että mä oikeasti lähden, ja yrittää ottaa ilon irti siitä että se saa multa kaiken mikä ei laukkuihin mahdu ja ettei tartte opetella enkkua pariin kuukauteen :D

Miltäs musta sitten tuntuu? Suurimman osan ajasta oon vaan ihan jee jee ja wuhuu, pääsen kotiin ja nään perheen ja kaverit ja pääsen taas kiinni normaaliin elämään! Mutta välillä alan miettiä, että onhan se taas aika iso muutos (eikä vähiten lämpötilan puolesta, Madrid +28 / Uusimaa +4 huomenna...) palata Suomeen. Yksi asia, mikä mua kauhistuttaa, on esimerkiksi mun vaatekaappi kotona! Tuntuu, että mun vaatemaku ja tyyli on muuttuneet täällä tosi paljon, enkä oikein ees muista mitä vaatteita mulla Suomessa on. Joo, kaikesta mä otankin stressiä... :D Mutta onhan se kans tosi eri asia asua täällä yli 5 miljoonan Madridissa kuin 5000 asukkaan kotikunnassani, että lienee siihenkin totuttelemista. Toisaalta taas en jaksa stressata kauheasti siitä, miten taas totun elämään Suomessa, koska ainakin joululomalle mennessä olo oli pienen alkushokin jälkeen (kun Helsinki-Vantaalla vallitsi sellainen hiljaisuus että olisi kuullut jos olisi tiputtanut neulan lattialle... vrt Madrid Barajas!) sellainen kuin en missään olisi ollutkaan.

Kaikkiaan musta on alkanut varsinkin viime viikkoina tuntua, että kyllä tää on ihan oikea aika lähteä. Ei oikein voi sanoa, että Madrid olisi nähty, mulle se ei varmaan koskaan tule olemaan kokonaan nähty, mutta tää elämäntyyli kyllä on nähty! Au pairina oleminen oli ekat kuukaudet tosi huisia ja mahtavaa eikä työssä ollut mitään vikaa, mutta nykyään tää vaan ärsyttää eikä huvita ollenkaan. Lisäksi jos olisin täällä vielä viikonkin pidempään, niin en kyllä mitenkään pääsisi kahdellakaan matkalaukulla pois! :D Sellainen himoshoppaaja musta on täällä kuoriutunut... mutta minkäs teet, kun on halvat hinnat niin pakko ostaa! Mutta kyllä mä vakavastikin puhuen uskon taas kotiutuvani Suomeen oikein mainiosti, koska se on kuitenkin se oikea koti, millaista en ole vielä mistään muualta löytänyt :) Vaikka nyt Madridkin tulee olemaan mulle varmaan aina tosi tuttu ja turvallinen kodinomainen kaupunki, niin täältä kuitenkin puuttuu monta asiaa jotka Suomesta mulle kodin tekevät.

Tästä tuli nyt aika hajanainen ja sekava postaus, mutta ehkä ihan hyvä niin, koska se kuvastaa aika hyvin niin mun matkalaukkujen kuin myös mun pääkopan tilannetta tällä hetkellä. Nyt mä palaan tuon pakkaamisen pariin, nähdään Suomessa! ;)

Ja tätä tarvitaan noitten laukkujen kanssa... :D

kuvat: weheartit.com