Eka viikko!

¡Hola! 

Erään talon supersuloinen portti!

Vihdoin ehdin istumaan kunnolla koneelle ja kirjoittamaan! Eka viikko Madridissa on toisaalta hujahtanut aika nopeasti kaikkea uutta opetellessa, mutta toisaalta tuntuu, että olisin ollut täällä jo paljon pidempään. Lasten kanssa on tullut oltua jopa 10 tuntia päivässä heti ekoina päivinäni täällä. Aika raskasta, varsinkin, kun ei aina ymmärretä toisiamme. Lisäksi vanhempien kanssa on kommunikointi aika hankalaa, kun eivät puhu juuri ollenkaan enkkua, eivätkä aina muista puhua espanjaa tarpeeksi hitaasti, että ehtisin ymmärtää edes puolet siitä, mitä sanovat. Lapset on kans olleet aika pahasti kaikkea vastaan, varsinkin pienempi. Tiedän kuitenkin, etten oo ainoa, jolle eka viikko on erityisen raskas. Perheen edellinen au pair on auttanut mua tosi paljon antamalla vinkkejä lasten kanssa työskentelyyn ja muutenkin näihin ekoihin viikkoihin.

Tällä kadulla mä asustelen!

Kuitenkin oon melko tyytyväinen tähän oleiluun täällä. Huomenna alkaa arki, joten lapset on koulussa (tietääkseni) noin yhdeksästä viiteen ja talossa on rauha. Kymmenen tunnin työpäivät vaihtuvat nyt pariin, maksimissaan viiteen tuntiin. Ehdin ehkä vihdoin hankkia julkisen liikenteen matkakortin, espanjalaisen puhelinliittymän, käydä päivällä keskustassa shoppailemassa... Ylipäänsä arkirutiineista kiinni saaminen varmasti helpottaa, varsinkin, kun sellaisia pitkäaikaisia rutiineja ei juuri maaliskuun (koulun loppumisen) jälkeen ole mulla ollut.

Mun mielestä noi vuoret tuolla horisontissa on jotenkin kauniita!

Maisema on kylän laidalla aika maalaismaista.

Eka viikko pähkinän kuoressa - olen...

• pelannut kymmeniä eriä Afrikan tähteä host-lasten kanssa - kyllä, oman tuliaisensa uhriksi voi joutua
• ekana iltana Madridin keskustassa oltuani missannut viimeisen "tavallisen" bussin samassa kylässä asuvan toisen au pairin kanssa, odottanut turhaan yöbussia (katsottiin väärää aikataulua...) ja lopulta lyöttäytynyt yhteen erään serbialaisen arkkitehdin kanssa, ja matkustanut näiden kanssa kolmestaan taksilla kotiin keskellä yötä
• pelännyt hulluna sen taksikuskin kyydissä, kun se ajoi tämän kylän pikkuruisilla kaduilla niin lujaa ja käytti hidastepomppuja lähinnä hyppyreinä
• nauttinut kesäisestä säästä, mutta yöllä tuskastellut kuumuutta, kun huoneeni on "ullakolla" eli talon kuumimmassa paikassa
• ymmärtänyt, että se, kun ihmiset aina sanoo, että espanjalaiset eivät osaa puhua englantia juuri ollenkaan, tosiaan pitää paikkansa - jopa turistina täällä täytyy osata jonkin verran espanjaa, jos koskaan haluaa kysyä neuvoa keneltäkään tai asioida missään
• ollut toisinaan tosi nälissäni, ennen kuin totun tähän näiden syömisrytmiin
• ihmetellyt espanjalaisia lukkoja - osaan jo aika hyvin avata portin, mutta oven kanssa säätäessä menee aina monta minuuttia, kun sitä avainta pitää kääntää ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen, enkä ikinä tiedä, mihin milloinkin
• matkustanut heti ekana viikonloppuna Toledoon parin au pair -kaverin kanssa päiväretkelle

Maisemia kylältä mun sunnuntaikävelyn varrelta.

Tämä nyt vaan suht nopeasti väsättynä tilannepäivityksenä, mä yritän nyt tosissani alkaa kirjoittaa vähän useammin! Tai ainakin aina, kun jotain kirjoitettavaa on!

Abrazos y besos Suomeen!