perjantai 13. syyskuuta 2013

Toka viikko

Heippa! No niin, päiväkirjamaista selostusta tältä viikolta!

Maanantai Ongelmia espanjalaisten lukkojen kanssa osa 387... Aamulla käytin koiraa ulkona sillä aikaa, kun P vei tytöt koululle (eka koulupäivä!). Kun tulin takaisin, pääsin kyllä oikein mallikkaasti sisään portista, mutta sitten sen oven kanssa sain säätää ties kuinka kauan. Kääntelin avainta joka suuntaan ja riuhdoin ovea mutta ei liikahdustakaan... Kun oltiin oltu koiran kanssa varmaan lähemmäs puol tuntia ulkosalla, uskaltauduin lopulta kysymään yhtä ohikulkevaa naista auttamaan. No sehän tuli innokkaasti apuun ja opetti mulle miten espanjalaiset ovet toimii. Jes, nyt sitten viimein osaan! Nää espanjalaiset on kyllä siitä tosi ihania, että ne on aina valmiita auttamaan, kysyi sitten jonkin paikan sijaintia tai apua oven avaamisessa! :D

Iltapäivällä olin sitten iloisesti lähdössä hoitamaan asioita kylän keskustaan, kuten hommaamaan puhelinliittymää, kun P muistutti, että kaikki kaupat yms. olivat just menneet kiinni ja aukeaisivat uudestaan vasta illalla. Vähän on vielä totuttelemista tähän rytmiin, mistä mä nyt jonkun siestan olemassaolon voisin muistaa?! Kävin sitten kuitenkin lyhyellä kävelyllä, mutta en juuri tältä alueelta poistunut, kun oli niin kuuma, varmaan lähemmäs 30 astetta eikä tuullutkaan yhtään. Lasten tultua koulusta tehtiin M:n kanssa sellasia superhelppoja leivoksia raastetuista manteleista ja kekseistä ja vaniljajogurtista, myöhemmin pelattiin taas Afrikan tähteä. Kaikkiaan oli aika iisi päivä, kun en juuri joutunut olemaan yksistään lasten kanssa, vaan P oli kaheksaan asti kotona ja siitä noin tunnin päästä tulikin jo O kotiin.

Tiistain huippumielenkiintoiset ostokset: meikinpuhdistusliinoja ja kuorintageeli (joka tuoksuu mun mielestä ihan miesten suihkugeeliltä, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ollut), minicroissantteja ja jääteetä.

Tiistai Aamulla oli "vähän" vaikeuksia saada tytöt ylös sängyistään ja lähtemään kouluun. Tyttöjen lähdettyä hoitelin nopsasti kotityöt ja lähdin sitten kylälle. Eka menin postitoimistoon, mistä ostin postimerkkejä, ja seuraavaksi movistarin liikkeeseen ostamaan prepaid-liittymän kännykkään. Liikkeen myyjä oli selvästi vähän vaikeuksissa muun muassa mun nimen ja kansallisuuden kanssa, luuli ensin, että oon Puolasta, ja vasta lopulta sai sinne sopimukseen kirjoitettua Finlandia. En ymmärrä, miten sitä passia muka oli niin vaikeaa lukea? Kuitenkin kun kotona katsoin tuota sopimusta uudestaan, niin eikö siellä lue syntymämaana Ranska! No, ehkä se ei haittaa... Kävin myös ekaa kertaa espanjalaisessa supermercadossa, jossa on tuossa ihan 5 minuutin kävelymatkan päässä. Ihmettelin edullisia hintoja ja sitä, että kaupasta löytyi ruokien seasta myös viinit ja muut alkoholit, mitkä Suomessa myydään Alkossa.

Keskiviikko Viikon iisein päivä. Lapset totteli kerrankin suht hyvin ja kaikki vaan jotenkin toimi, oli oikeastaan ekaa kertaa sellaista rentoa ja mukavaa. En tehnyt mitään erikoista, hengasin vaan kotosalla ja suunnittelin yhden toisen au pairin kanssa tulevaa viikonloppua.



Torstai Aamulla ja pitkin päivää muutenkin O oli kotosalla, mikä tuntui sotkevan mun ja tyttöjen arkirutiinin, joka ihan vasta saatiin vähän toimimaankin. En tiedä, oliko kyse siitä, etteivät oikein tienneet, kumpi meistä on se, jota totellaan - vaikka olisi pitänyt totella molempia. Lopulta tuntui, etteivät tytöt sitten totelleet kumpaakaan... Kun O lähti viemään tytöt kouluun, mä hoitelin nopeasti kotityöt ja lähdin sitten Madridin keskustaan. Pyörin kaupoilla Sol-aukion läheisyydessä (kuvat) ja tutustuin ekaa kertaa elämässäni mm. Topshopiin ja Sephoraan sekä El Corte Inglésiin (joka on vähän kuin Suomen Stockmann). Ostin lounaaksi empanadaa ja sitten iltapäiväksi tulin jo kotiin. Torstai-iltapäivä olikin sitten lasten kanssa vaikein koko viikosta, mikään ei sujunut ja kaikki oli yhtä huutoa ja tappelua ja P:kin oli pahalla tuulella kun tuli kotiin. Illalla oli kyllä niin nuutunut olo että huh!



Vielä pitäisi tämä iltapäivä/ilta jaksaa lasten kanssa ja huomenna koittaa viikonloppu ja vapaus! Suunnitelmana olisi ainakin lauantaina leikkiä turistia Madridissa muutaman muun au pairin kanssa, joita en ookaan aiemmin tavannut.

Tää viikko on kyllä ollut tosi raskas, oikeestaan raskaampi kuin eka viikko, vaikka on ollut paljon vähemmän töitä. Mä oon taas tullut kipeeks, vaikka vasta viime viikolla mulla oli kurkkukipua ja yskää, nyt on sitten ihan flunssa. Lapset on vaan olleet välillä entistäkin vaikeampia, eikä tässä ole oikein kukaan tyytyväinen - en minä eikä host-vanhemmat. Mulla on koko ajan ihan työntekijä-olo, eikä niinkään perheenjäsen-olo. Varsinkin kun juttelee muiden au pairien kanssa ja lukee muiden blogeja, joillakin on kyllä niin erilailla asiat heti alusta lähtien kuin mitä mulla on ollut. On aika raskasta, kun koko ajan P vertaa mua näiden edellisiin au paireihin. Tuntuu, että tämän perheen kanssa ja näiden lasten kanssa mun motivaatio kaikkeen on ihan kadoksissa. En nyt jaksa selittää koko juttua ja kaikkia ongelmia, mutta tänään varmaan yritetään ehtiä vähän puhumaan tästä aiheesta host-perheen kanssa. Musta vaan tuntuu, että tän ei kuuluisi mennä näin, että mulla on tosiaan täällä viettämistäni 11 päivästä ollut tähän mennessä kolme kivaa päivää, nimittäin viikonloppu kun en ollut kotona ja tämän viikon keskiviikko. Kaikki muu onkin sitten ollut päinvastaista. Kerron sitten lisää, kun jotain kerrottavaa on!



Mukavaa viikonloppua Suomeen ja paljon haleja!

4 kommenttia:

  1. Kannattaa kyllä puhua ongelmat läpi heti alkuun ettei jää muhimaan ja kasva vaan suuremmiksi. Sen oon oppinut ihan kantapään kautta. Ei pidä jäädä itseään kiduttamaan ja miettimään että mitäjos, koska tää on sun au pair -vuotesi ja sun pitäisi saada siitä kaikki ilo irti!

    Ihania kuvia :) Toivottavasti saatte asiat käytyä läpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo, käytiin asioita läpi ja lopputuloksena mulle tuli entistä selvemmäksi, että haluan vaihtaa perhettä, enkä enää pysty asumaan tässä talossa...

      Poista
  2. Oi kuulosti niin tutulta toi, että 11 päivästä 3 ollu kivoja ja nekin ollu vapaita. Mulla oli täällä nimittäin ensimmäisen kerran hauskaa kun kävin ekan kerran muitten au-pairien kanssa ulkona. Jotenki tuntu sillon että pääs ekan kerran oikeesti puhumaan omista mielenkiinnoista ja ajatuksista. Ku mulla jotenkin täällä kotona niin oli semmonen olo, että mua ei kohdeltu ku aikusta ja mun kanssa ei puhuttu mistään järkevästä. Mutta hei sullekki onnea rematchiin! Toivottavasti meitä onnistaa eikä jouduta kotiin häntä koipien välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo, ei ehkä olla kummatkaan ihan oikeessa perheessä jos yksikään työpäivä ei oo ollu oikeen kiva. Kyllä mä kuitenkin uskon että me molemmat löydetään uudet host-perheet! :)

      Poista