150 päivää!

Nyt olisi tarjolla perinteistä arkihöpötyspostausta! Maanantaina en tehnyt sen kummempia kuin tutustuin juuri julkaistuihin AMK:n ennakkotehtäviin ja tuskailin, miten saan niitä ikinä tehtyä. En mä osaa enää mitään esseitä kirjoittaa... Ja parin viikon päästä alkaa hakukin, nyt on kyllä taas alkanut tämä tuttu mitä-haluan-opiskella-ja-missä -stressi. Pläääääh.

Tiistaina oli tosiaan mun 150. päivä Espanjassa, wuhuu. Ei tosin ollut kovin juhlallinen päivä, koska ensinnäkin se alkoi riitelyllä M:n kanssa. Poika halusi vaan katsoa telkkaria, ja lopulta mun piti käytännössä repiä se irti tuosta töllöttimestä ja raahata kouluun, minne saavuttiin minuuttia ennen portin sulkemista. Jes...

Aamupäivällä lähdin viemään postiin äidin synttärilahjaa, ja samalla kävin pyörimässä eräässä ostoskeskuksessa jossa en ollutkaan ennen käynyt. Oli siellä pari ihan kivaa liikettä. Lisäksi pyörähdin Lidlissä, ekaa kertaa Espanjassa! Takaisin lähtiessä sähläsin bussien kanssa, mulla oli oikeastaan 3 mahdollista linjaa, joita olisin voinut käyttää, mutta en osannut valita, ja kun vihdoin valitsin, en meinannut löytää oikeaa pysäkkiä ja lopulta kävelin ihan hitokseen paljon eestaas ja tähän kaikkeen säätöön meni aikaa jotakuinkin tunti ihan hukkaan. Hieno päivä senkun jatkui.

Joulupukin porot! Okei, nää on vähän täytekuvia taas...

Tällaseen törmäsin, kun etin bussipysäkkiä. Lisäksi tässä ihan lähellä on baari nimeltä Lepo. Hmm, onkohan täällä jotain suomalaisia vai tarkottaako nää sanat Varas ja Lepo jollain muullakin kielellä jotain?

Paluumatkalla bussissa sattui hassu kommellus. Pari riviä musta edempänä käytävän toisella puolella istui mummeli, jolla oli penkillä ostoskassit. Mummelin kohdalla mun puolella käytävää istui keski-ikäinen nainen. Yhtäkkiä tuo nainen huusi mummelille "varo!", ja samalla hetkellä mummelin penkille kaatuneesta ostoskassista vierähti iso sipuli. Mummeli katsoi kauhuissaan, kun sipuli tippui käytävälle ja bussin kiihdyttäessä vieri hurjaa vauhtia ihan käytävän loppuun saakka. Oli se aika koomista, kaikkia nauratti, jopa mummelia. Bussin takapenkiltä sitten yksi nainen sai viimein eestaas pyörineen sipulin kiinni ja toi sen mummo-raukalle, joka kovasti kiitteli ja totesi, ettei kyllä itse olisi saanut sipulia kiinni. Ei tää varmaan luettuna ole niin hauskaa kuin oikeassa tilanteessa, mutta kerroinpa nyt kuitenkin, ettei olisi niin kuiva postaus!

Iltapäivällä kun syötiin A:n kanssa lounasta ja mä aloin siinä tyhjentää tiskikonetta, niin jotenkin onnistuin huitaisemaan astiakaapista alas yhden juomalasin, joka kolahti tiskipöytään ja hajosi MILJOONIKSI sirpaleiksi. Ihan oikeasti, sitä pienenpientä lasinsirua oli joka paikassa. Myös ilmeisesti mun sormissa, kun sain haavan ja lopulta verta oli mun naamassakin. A kyllä sanoi, että ei se mitään, noi on ihan rumia laseja muutenkin, mutta mä taidan silti pysyä nyt vähän aikaa poissa tiskikoneen lähettyviltä. Mun surkean päivän kruunasi se, että M:n huonotuulisuus jatkui vielä illalla, eikä poika meinannut esim. suostua, että auttaisin enkun läksyissä. Aargh. No, jotain hyvääkin, ensi viikolla on vaan 4 työpäivää, kun perjantai on taas festivo ja M:n vanhemmat ottaa sen vapaaksi > au pair saa kolmen päivän viikonlopun!!

Tänään puolestaan onkin ollut jo vähän parempi päivä, aamu alkoi auringonpaisteella ja lämpimällä ilmalla, eikä siivouspäiväkään yhtään haitannut. Kohta alan toljottaa olympialätkää (kirjoitin ensin jätkää, hmm, no niitä pelaajiakin tietysti!) ennen kuin haen M:n kotiin. Moikka!