Tavallistakin tavallisempaa

Pahoittelut taas hiljaiselosta, täällä porskutetaan mutta ei vaan ole ollut mitään erityistä kerrottavaa. Musta tuntuu että nämä sateiset ja tuuliset ja muutenkin ikävät ilmat on saaneet mut pysymään lähinnä kotosalla, mutta onneksi ensi viikolla pitäisi alkaa taas näkyä enemmän aurinkoakin, jos se vaikka piristäisi.

Oon mä kuitenkin jotain saanut tehtyä. Maanantaina tapasin tässä lähellä asuvaa brittiläistä au pairia L:ää, joka on mua vuotta nuorempi. Vaikutti ihan kivalta ja juteltavaa riitti hyvin, vaikka välillä oli kyllä ymmärrysvaikeuksia, kun L:n enkkuaksentti oli niin outo mulle (jostain pohjois-Englannista). Tiistaina lähdin räntäsadesäätä uhmaten pyörimään itäiseen Madridiin (Ciudad Lineal), missä en ollutkaan ennen käynyt. "Oppaana" mulla toimi siellä asusteleva Kristiina, kierrettiin parit kaupat ja mentiin lusikoimaan yhdet kaakaot. Torstaina kävin shoppailemassa itelleni yhden uuden paidan ja lisäksi vähän jotain eräälle synttärisankarille Suomeen. Muuten onkin ollut vaan ihan perus työkuvioita, enkun tunteja ja läksyissä auttamista ja jalkapallokorteilla pelaamista.

Aika säälittävä kuvasaldo, mutta tältä täällä on näyttänyt tällä viikolla. Sadetta ja sumua ja pilviä ja tuulta.

Viikonlopulle on jonkin verran onneksi ohjelmaa luvassa. Tänään olisi tiedossa "Cena Internacional" eli kansainvälinen illallinen, jonka järjestää samat ihmiset kuin Spanglish-kielivaihtotapaamisetkin. Ideana on, että jokainen tuo nyyttäriperiaatteella jotakin syötävää, ilmeisesti pääosin espanjalaistyylistä ruokaa. Sunnuntaina taas pitäisi vihdoin tavata yhtä espanjalaista tyttöä kielivaihdon ja lounaan merkeissä, eihän me ollakaan yritetty löytää molemmille sopivaa aikaa kuin jotain kolme viikkoa! Aika rento viikonloppu kuitenkin tiedossa, mutta hyvä niin :)

Täytyy taas ihmetellä, miten aika kuluukin näin nopeasti. Tällä viikolla tuli sitten kaksi vuotta wanhoista ja vuosi penkkareista ja abiristeilystä, siis mitä?! Mulle on viime aikoina tullut outo lukioelämä-kaipuu, vaikka joskus koeviikkoja ja kirjoituksia varten lukiessa vannoin, etten koskaan sinne kaipaisi. Oli ne kuitenkin aika ikimuistoisia vuosia :) Tosin eletään sitä nytkin ikimuistoista aikaa, ja varmaan tulen tätäkin joskus vuoden tai parin päästä kaipaamaan.

Kun nyt ajan kulumisesta tuli puhe, niin mulla ois nyt jotakuinkin 3 kuukautta täällä jäljellä (Suomeen täytyy siis palata ennen 19.5., jolloin on ekat pääsykokeet). Ensi tiistaina tulee päivälleen 5 kuukautta täällä asumista täyteen (loma miinustettuna). Eiköhän näihin vikoihinkin kuukausiin vielä vaikka mitä kivaa mahdu, sunnuntaina tasan 2 kuukautta niin saan tänne yhden pikku turistin kylään - en malta odottaa! Hannan reissu onkin jo aika hyvin suunniteltu, ja jotenkin ootan tosi innolla että pääsen itekin leikkimään turistia täällä omassa "kotikaupungissa", hah :D Mutta eipä mulla nyt muuta, täytyy alkaa valmistautua lähtemään sinne illalliselle, hasta luego!